Eilen, pitkästä aikaa, vedettiin ulkotokot tutussa treeniporukassa. Mindy joutui ekan kerran tosissaan sen tilanteen eteen, että joutuu jakamaan ohjausajan Meten kanssa. Metellä tämä ajan jakaminen lisäsi selvästi positiivisessa mielessä kierroksia. Tenava tikutti seuraamista niin, että löi kaikki, eikä vähiten mamman, ällikällä! Tänään taas oli tenavakurssilla vanha meno päällä. Hidasta hiihtelyä mamman perässä. Ohjaaja lohdutti, että yleensä se on toisella koiralla asema niin selvillä, että hännillä hiihdellään... Eteenpalkkaus heittonakilla on imperiumin vastaisku, saa nähdä, tepsiikö! Kokonaisuudessaan treeni näytti sen, että Mindyn kanssa teemme ihan perusjuttuja, keskittymistä ja kuuntelua. Metkusta olen tosi ylpeä: Vaikka paikalla oli viisi koiraa ja osa haukkui, se valitsi aina tekemisen mamman kanssa, vaikka oli vapaana ja tilanteita riitti. Sehän tässä on pohjatarkoitus: Saada pentu sen harhaluulon valtaan, että yhdessätekeminen mamman on maailmankaikkeuden hauskin asia!

Illalla lanseerasin hitaasti kehittyvälle ja konservatiiviselle väestönosalle, eli perheen pojille, uuden ruokalajin nimeltään tokonakit! Hyvin upposi! Jos vaihtoehtona on kalaa, eikä minään puikkona, niin koirien nakitkin on herkkua.

Valon määrän lisääntyminen lisää selvästi kiinnostustani a. ostaa kotiin tulppaaneja ja b. tehdä koirien kanssa jotain järkevää ( ?) pelkän metsissähaahuilun ja sohvallamakoilun lisäksi. Metkutin Ketkutin on kasvanut ja mediluokalle voidaan jo nyt sanoa adios, siis jos me tulisimme harrastamaan agilitya. Minkan emäntä kertoi jostain tutusta agiperroemännästään, joka odottelee pentua medinartulta, joka on astutettu mediuroksella ja toiveena on tietysti....

Pentusen kropan hallinta on lisääntynyt, mitä nyt vauhtikaarroksissa takapää lähtee samanlaiseen luisuun kuin vanhalla bemarilla. Pentukurssille olemme harjoitelleet omana temppuna peruutusta. Toko-Emmi aikanaan suitsutti peräpään hallinnan (näyttää muuten aika mielenkiintoiselta näin kirjoitettuna) merkitystä tokossakin. Perroset onneksi ovat kokoluokkaan katsomatta niin kompaktin kokoisia, että niille koko kropan hallinta on helppoa ja tulee nopeasti verrattuna isoihin rotuihin. Tenavakurssilla oli viime lauantaina ohjelmassa tokoseuraamisen alkeet. Kerrankin maltoin mieleni ja päätin, etten opeta mitään, ennen kuin olen ajatellut asiaa perusteellisemmin. Koulutusteesinä tämän voisi muotoilla: "Ellet ole varma mitä teet, älä tee mitään!" Minä ainakin olen kantapään kautta saanut poisoppia ja -opettaa joitakin omalle koiralle täysin sopimattomia juttuja, kun olen ne vaan ilman kriittistä funtsaamista joltain koulutusohjaajalta lammasmaisesti opetellut. Siispä Metkun kanssa päädyin siihen, että en käytä mitään erillistä seuraa-käskyä vaan sivu-käsky on seuratessakin päällä. Ainakin näin olkkaritokossa, Mindyn kuopiessa malttamattomana vieressä sohvaa, Metku lisäsi selkeästi kierroksia, eikä enää hiipinyt puoliksi takanani.

Vieraillessani Mankkaan eläinruokakaupassa Metkun kanssa, törmäsimme tietysti pihalla pariinkin innokkaaseen perroa harkitsevaan ihmiseen. Yritä nyt sitten selittää tuollaista karvalelua taluttaessasi, että nämä oikeasti ovat ihan pirullisen älykkäitä, juonia sekä kieroja koiria, jotka terrorisoivat haukkuherkkyydellään lähitienoita. Käsitys allergiavapaasta rodusta tuntuu myös leviävän. Kätevintä myös olisi, jos sen koiran saisi ihan kulman takaa. Säilytimme Metkun kanssa malttiimme olosuhteet nähden ihan hyvin.

Olimme tänään sisaruslenkillä neljän Gotcha-M-pentueen tytön ja perheitten muiden koirien kanssa. M-neitejä oli paikalla Bonita, Minka, Mindy ja Rosa sekä oheiskoirina Frida, Metku ja Roope. Pienten alkupöhinöitten jälkeen porukka kirmasi metsään sulassa sovussa. Lystiä tuntui olevan ja vahdittavaa riittävän, samoin kuin olemattomia haukuttavia.

Bonita nauraa

Mindy ja Minka vakavina

Rosa -räpsyripsi

Frida poseeraa

Frida, Roope ja Rosa

Takakontillinen lumipallokoiria

Mukavaa oli ja kotona nukkuu nyt kaksi tosi rauhallista koiraa. Metkukin, joka ehti sentää takakonttikuvaan mukaan, on ihan raatona lattialla. Eilen pentukurssilla tuli kaksi emäntäihmistä erikseen minulle ihmettelemään Metkun rauhallisuutta. Eipä siihen voinut muuta todeta, kuin että kyllä se täällä kurssilla on rauhallinen! "TÄÄLLÄ OLLAAN OPISKELEMASSA JA SE ON VAKAVA ASIA!"  tuntuu Metku pentutreeneissä ajattelevan. Onneksi se ei sentään kotioloissa ole sellainen totinen vakavikko! Naapurimies kysyikin eilen pihalla, että rauhoittuvatko nuo koskaan?

Olipa hyviä tokojuttuja noudosta Vesikoirachatissa tänään! Metkun kanssa ei vielä olla noutoa aloitettu ja Mindyllä opetin sen takaperin ketjuttamalla aloittaen naksuttamisen siitä, että se haistoi noutokapulaa. Mindy kun ei koskaan ole ollut mikään suussaan kanniskelija tai kiinnostunut noutamaan. Nykyään nouto on jostain syystä sen lempiliikkeitä.  Metkulla oli tänään olkkarissa sikinsokinharjoitus, sekä tottista, että näytelmää.

Aloitetaan tylsimmästä, eli seisomisesta:

Appuva, mua jänskättää! Miksi mamma roikkuu mun parrassa?

Nyt on parempi kun se ymmärsi ottaa vähän etäisyyttä, mutta juusto on kauheen korkealla!

Tää on mulle helppoa, oon tässä pentukurssin tähtiainesta!En kai mä mihinkään lähde, ennen kuin juusto on suussa!

Eiks toi mutsi oo höntin näkönen tästä vinkkelistä?

 Kuvat Anna

Osaan jo ravata pomppimatta, mutta mitään ihme naruja ei mun kaulaan kyllä sidota!